www.suomenvuohiyhdistys.fi
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-

 
    Suomen Vuohiyhdistys Facebookissa
-

PIKKUISEN TIETOA VUOHEN TERVEYDESTÄ

Tähän sivuille siirtyy Vuohiojan Kuttulan terveyssivut vuohista. Niitä on moni toivonut säilytettäväksi vaikka toiminta kuttulassa loppuukin. Kerron tässä osiossa siis joistain vuohien sairauksista joita on omakohtaisesti tullut vastaan. Tämän osion ei ole tarkoitus pelottaa ketään eikä väittää että vuohi olisi helposti sairastava eläin päinvastoin. Vuohi sairastaa harvoin ja sen sairauksiin tulee suhtautua vakavasti. Omalta osaltani olisin aloittaessani kuttujen pidon toivonut löytäväni valmista tietoa mahd. sairauksista. Oman käytännön kokemuksen pohjalta ja eläinlääkärin neuvojen avulla kerron muutamista yleisimmistä sairauksista
-

ASETONITAUTI, KETOOSI, RASKAUSMYRKYTYS:

Ketoosia on nimenomaan viimeisinä raskaus kuukausina erityisesti kutuilla joilla on useampi sikiö, silloin tiineyden loppuvaiheessa on suuri energian tarve. Mikäli ruokinta on liian korsirehu valtaista, saattaa kutulle tulla energianpuutostila. Se joutuu hajottamaan kehonsa rasvavarastoja elimistön energiatarpeen tyydyttämiseksi. Tämä rasittaa maksaa ja syntyy tautitila, jossa sokerin määrä veressä on alhainen ja ketoaineiden pitoisuus korkea.
oireet: sairastunut eläin makaa paljon, eristäytyy laumasta, ruokahalu heikkenee, käynti on hoipertelevaa, ruumiinlämpö yleensä normaali, hengitys haisee imelältä, uloste löysää ja tummaa. Hoitamattomana johtaa kuolemaan.
Ketoosin ensi oireet huomattua annettava mahd. nopeasti sokerilisä. Mikäli, oireet pitkällä ruokinnan muutos ei enää auta. Aina, kun ketoosin oireet ovat selkeästi havaittavissa, on eläinlääkärin apu tarpeen. Ketoainetasapainon korjaamiseksi on kutulle annettava suun kautta propylenglykolia (esim. Procol, Acetona) jos sairaus pitkällä eläinlääkäri antaa suoraa suoneen glukoosia ja vitamiini pistoksen.

-

POIKIMAHALVAUS

Oireet muistuttavat kovasti ketoosia. Ilmenee yleensä poikimisen yhteydessä, joko vähän ennen sitä tai sen jälkeen. Useimmiten iskee hyviin, jo useamman kerran poikineisiin emiin joilla on ollut hyvä maidontuotos. Asetonitauti voi taas esiintyä ensikertalaisillakin, joilla on monta sikiötä.
Poikimahalvaus johtuu veren kalsiumtasapainon häiriintymisestä, josta seuraa hoitamattomana halvaus ja lopulta kuolema. Sairastunut eläin narskuttaa hampaitaan, joskus saattaa potkia kouristuksen omaisesti. Hengityksessä ei ole asetonin hajua.
Vaatii eläinlääkärin apua. Eläimellä annetaan kalsiumia nahan alle tai mikäli tila on pitkälle edennyt, suoraa suoneen. Koska molemmat nyt mainitut sairaudet saattavat – paitsi että ovat samantyyppisiä – esiintyä yhtä aikaa, on yhdistelmä hoito perusteltavissa.
Sairauden ennaltaehkäisynä huolehditaan kuttujen kivennäistasapainosta tunnutusaikana (kalsiumfosfori-suhde 1,4:1). D-vitamiinilisä on myös syytä antaa. Reseptittä on saatavissa erilaisia suun kautta annettavia kalsiumgeelejä, joita voidaan poikimisen lähestyessä antaa emille jotka ovat vaarassa sairastua. Pitää kuitenkin muistaa, että jos kuttu on jo halvaantunut, ei geeliä saa antaa koska se voi joutua ”väärään kurkkuun” eli keuhkoihin. Tästä on vakavia seurauksia jopa eläimen menehtyminen

-

RIPULIT

Ripuli voi vaivata vuohta kaikkina vuodenaikoina, mutta yleisimmin laidunkaudella.
Vuohien ja etenkin kilien ripulia aiheuttavat sisäloiset. Etenkin pienet kilit ovat alttiita sisäloisille heikon vastustuskykynsä vuoksi. Yksi syy on liian voimakas kasvuinen laidun. Kolmanneksi yleisin syy lienee likainen juomavesi. Loisten, vahvan laitumen ja huonon juomaveden ärsyttämä suolisto on altis kolibakteerille ja kokkideille, näiden vuoksi eläin voi kärsiä kesän aikana pitkäänkin sitkeistä ja kasvua hidastavista ripuleista.
Hoidossa on otettava huomioon kaikki edellä mainitut tekijät. Juomavesi on oltava aina puhdasta, ripuloivat eläimet siirrettävä laitumelta sisään tai heikompaan laitumeen.
Ripulin ensiavuksi syötetään sopivia suolistobakteerikorvikkeita tai piimää jne. Myös lääkehiili käy. Paastottaminen ja sokeriveden tai mieluummin sopivan elektrolyytin(apteekista) juottaminen saattaa korjata muodostuneet nestetasapaino häiriöt.

-

LAIDUNKOURISTUS eli HYPOMAGNESIA:

Laidunkouristus on magnesiumin puutteesta johtuva tautitila, joka ilmenee useimmiten laidunkauden alussa, kun siirrytään liian nopeasti sisäruokinnasta vahvoille typpilannoitetuille laitumille. Eläimen suolisto
ei pysy muutoksissa mukana. Eläin ei pysty käyttämään tarjolla olevaa magnesiumia hyödykseen, ja sille syntyy magnesiumin puutos.
Puutostila voi joskus ilmetä sangen voimakkaasti. Eläimet kaatuvat kyljelleen, kouristelevat ja narskuttelevat hampaitaan. Ilman hoitoa yleensä kuolevat. Aina oireet eivät kuitenkaan ole näin hurjat. Joskus ne saattavat muistuttaa poikimahalvauksen tai ketoosin oireita. Joskus magnesiumin puutetta saattaa ilmetä myös sisäruokintakaudella, lähinnä säilörehuruokinnan yhteydessä.
hoitona eläinlääkäri antaa yleensä erittäin varovasti magnesiumpitoisia liuoksia joko suoneen tai nahan alle.
Tautia voi ennalta ehkäistä antamalla eläimille magnesiumpitoista kivennäisrehua hyvissä ajoin, 2-3 viikkoa ennen laitumelle laskua

-

PUHALTUMINEN

Vuohet voivat puhaltua mihin vuodenaikaan tahansa, mutta tavallisin syy puhaltumiseen on syyskesän rehevät apilalaitumet. Jäätyneen rehun syöminen syksyisinä pakkasaamuina voi myös aiheuttaa täyttymisen.
Ensi apuna eläin asetetaan tavalla tai toisella ylämäkeen. Etupää on saatava korkeammalle kuin takapää, ettei pullistunut pötsi paina keuhkoja lyttyyn, jolloin eläin tukehtuu.
Pötsin hierominen eniten pullistuneen nälkäkuopan kohdalta saattaa auttaa enimpiä kaasuja purkautumaan peräsuolen kautta. Myös erilaisten öljyjen juottaminen auttaa tilannetta.
Mikäli eläin on tukehtumaisillaan, pötsin painetta voidaan helpottaa pötsipistolla. Pisto tehdään nälkäkuoppaan, joka on vasemmalla puolella 3-4 sormenleveyttä lonkkakyhmystä pään suuntaan
ja saman verran siitä alaspäin. Reiän voi pistää injektioneulalla parhain on kuitenkin kanyylineula, reikää pidetään auki niin kauan ,että enimmät kaasut purkautuvat.Itse ei kannata heti puhkomaan lähteä vaan soittaa eläinlääkäri paikalle ja pyytää häntä opastamaan. Myös letkuttamista käytetään.
Ennalta ehkäisevänä hoitona on, ettei vuohia päästetä heti aamusta laitumeen tai niille syötetään kuivaheinää ensin.

-

VÄKIREHUN LIIKASYÖNTI JA PÖTSIHÄIRIÖT:

Väkirehun ylensyönnistä seuraa useimmiten pötsihäiriö. Pötsihäiriön syynä saattaa olla pilaantunut rehu tai vesi sekä myös virheellinen ruokinta, jolloin väkirehua on liikaa korsirehuun verrattuna.
Väkirehun liikasyönti on siis eläimen itsensä aiheuttama pötsin häiriötila. Eläin ei kuitenkaan sairastu välittömästi liikaa syötyään, vaan myrkytystila tulee vähitellen, ja eläin on vasta seuraavana päivänä todella kipeä. Hoidon aloittaminen vasta oireiden ilmettyä saattaa olla liian myöhäistä. Hoitamaton tai liian myöhään hoidettu ylensyönti johtaa eläimen yleistilan heikkenemiseen. Eläin käy makuulle, sen pötsitoiminta pysähtyy, eläin jäähtyy alilämpöiseksi ja kuolee.
Pötsihäiriöitä hoidetaan yleensä korjaamalla ruokinta ja antamalla pötsilääkkeitä (esim. Rumelan, Rumex, Normilan). Kotoisina lääkkeinä voi hyvin käyttää hiivaa ja soodaa pötsin toiminnan käynnistämiseen sekä piimää tai jogurttia suoliston pieneliötoiminnan käynnistämiseen.
Hyvä kotikonsti on antaa 50-100g hiivaa sekoitettuna haaleaan(sokeri)veteen tätä annetaan parin päivän ajan. Lisäksi olisi hyvä antaa ulostusta lisäävää lääkettä, vaikka parafiiniöljyä 1-2 kahvikupillista, jotta ylimääräinen ruoka saadaan nopeasti ulos.

-

UTARETULEHDUS

Utaretulehdus on melko yleinen, ikävä tauti, joka useimmiten esiintyy poikimisen yhteydessä. Se saattaa kuitenkin tulla vieroituksen yhteydessä tai jonkin ulkoisen asian aiheuttamana. Utaretulehduksen aiheuttavat yleensä bakteerit, tavallisimmin stafylokokit ja streptokokit. Myös pilaantunut juomavesi ja veto voivat aiheuttaa tulehduksen. Bakteerit tunkeutuvat utareeseen esimerkiksi kilien aiheuttamien vedinvaurioiden kautta. Ympäristöllä onkin suuri vaikutus tulehduksen syntyyn. Likainen kuttula sekä rikkinäiset rakenteet edistävät taudin puhkeamista. Utaretulehduksen oireena on usein yleinen huonokuntoisuus. Kuttu on apea eikä syö. Sillä saattaa olla kova kuume, utare on turvonnut ja aluksi kuuma. Kuttu saattaa ontua. Maito on joko vetistä, heraantunutta tai kaljan väristä. Maidossa ei aina ole havaittavissa suuria muutoksia. Se saattaa olla vain normaalia keltaisempaa ja siinä voi olla sakkaumaa tai limaisuutta. Pahalaatuiset, pitkälle edenneet tulehdukset eivät tahdo parantua kovinkaan hyvin. Kuumevaihetta seuraa useimmiten kuoliovaihe ja koko eläimen myrkytystila. Lievimmissä tapauksissa utare saattaa parantua, mutta siihen jää useimmiten kovettumia. Utaretulehduksen hoitoon käytetään antibiootteja, kipulääkitystä ja maidon erittymistä lisääviä lääkkeitä. Tulehtuneen utareen tiuha lypsäminen ja hierominen lämmittävillä voiteilla on tehokas kotikonsti. Ennaltaehkäisynä on ensiksi tarkistettava ympäristötekijät, kuten veden laatu, kuttulan rakenteet ja hygienia. Myös kilien vieroitusta voi aikaistaa.
-

JÄLKEISTEN KIINNIJÄÄMINEN

Normaalisti jälkeiset irtoavat muutaman tunnin kuluessa poikimisesta. Jos kuttu ei "puhdista" itseään vuorokauden kuluessa, ota yhteys eläinlääkäriin. Kohdunkaulan vielä ollessa avautuneena voi kohtuun laittaa kohtupuikkoja estämään tulehduksen syntymistä. Joskus saadaan jälkeiset irrotettua, mutta itse ei niitä saa missään tapauksessa ruveta repimään. Jos kohdunkaula on ehtinyt sulkeutua voidaan jälkeiset hoitaa antibioottihoidolla. Hoitamatta jääneet jälkeiset voivat aiheuttaa tiinehtyvyysongelmia jatkossa.
-

KOHTUTULEHDUS

Voi olla seurausta kiinnijääneistä jälkeisistä, vaikeasta poikimisesta tai voi esiintyä ihan normaalin poikimisen jälkeen. Emättimestä vuotaa vaihtelevan väristä nestettä, tummanruskeasta keltaiseen. Eläimen ruokahalu voi olla huonontunut, ruumiinlämpö saattaa nousta ja kuttu näyttää todella sairaalta. Eläinlääkäri kannattaa kutsua paikalle, hoitona käytetään kohtupuikkoja ja yleisantibioottej
-

VESIKOHTU

Kutuille ominainen tila, jossa kohtu täyttyy nesteellä ja kutun hormonaalinen tila vastaa tiineyttä. Kuttu voi olla astutettu, mutta vesikohtua voi olla myös kutuilla, jotka eivät ole olleet pukilla. Vesikohdun syytä ei tiedetä. Esiintyvyyttä on vaikea arvioida, mutta todennäköisesti se saattaa olla hyvinkin merkittävä ongelma joissakin katraissa, vaikkakaan ei joka vuosi.
Nykyään ongelma kuttujen löytäminen tiineiden kuttujen joukosta on helppoa ultraäänen avulla. Tiineystarkastus voidaan tehdä jo noin 30 päivää astumisesta mutta nimenomaan vesikohtujen erottamisen varmuus on hyvä noin päivästä 40 eteenpäin.
Kuttu, jolla on vesikohtu hoidetaan keltarauhasen tuhoavalla hormonilla(yleensä 2 käsittelyä). Tälläistä kuttua ei laiteta umpeen, vaan se saa jatkaa tuotantoaan ja sen voi laittaa astutettavaksi vesikohdun tyhjennettyä.
Lähde: ell Johanna Rautiainen

-

LISTERIOOSI

Listeria-bakteerin aiheuttama listerioosi on Suomessa melko yleinen tauti niin vuohilla kuin lampaillakin. Listeria on maaperäbakteeri, joka tulee kuttulaan useimmiten huonon säilörehun joukossa.
Oireet: Listerioosi aiheuttaa keskushermosto-oireita. Alussa eläin on apaattinen, eristäytyy laumasta jättää syömisen kesken(heinätukko suupielessä), narskuttaa hampaitaan ja toinen korva voi roikkua. Lämpöä on useimmiten 41 °C. Taudin edetessä eläin alkaa pyöriä ja sitten kouristella. Tämän vaiheen jälkeen seuraa kuolema muutamassa päivässä. Joskus, esim. tiineyden loppuvaiheessa saattaa tauti edetä paljon nopeammin.
Listeria-bakteeri saattaa aiheuttaa myös luomista ja tiinehtymättömyyttä.
Listerioosi on erityisen vaarallinen siksi, että se saattaa tarttua myös ihmisiin. Listeria aiheuttaa keskenmenoja, joten raskaana olevien ei pidä kosketella listerioosia sairastavia eläimiä.
Hoito: Koska listerioosi on bakteeritauti, sen hoitoon käytetään antibiootteja. Hoitoa hankaloittaa kuitenkin taudin alkaminen salakavalasti. Varhaisimmat oireet jäävät usein huomaamatta, joten hoito aloitetaan liian myöhään. Silloin hoitotulokset ovat huonot. Lähes kaikki eläinlääkinnässä käytettävät antibiootit tehoavat listeriaan. Tärkeintä on aloittaa voimakas antibioottihoito mahdollisimman nopeasti, aikaisessa vaiheessa ja jatkaa sitä muutaman päivän ajan.
Ennaltaehkäisy: Listerioosia voidaan ennalta ehkäistä huolehtimalla, että säilörehuun ei joudu multaa korjuu vaiheessa. Heikkolaatuisen säilörehun lisäksi voi listeriaa aiheuttaa homeiset heinät ja oljet, joita ei saa käyttää edes kuivikkeena.

-

LIHASRAPPEUMA

Lihasrappeuma on lähinnä seleenin ja E-vitamiinin puutteen aiheuttama tautitila, joka esiintyy yleisimmin vastasyntyneillä tai nuorilla kileillä sisäruokintakaudella. Joskus sitä saattaa esiintyä juuri laitumelle lasketuilla nuorilla kileillä ylenpalttisen kirmaamisen jälkeen. Oireena on kankea kävely selkä köyryssä. Vähitellen eläin jää makaamaan, lopettaa syömisen ja kuolee. Isoimmilla eläimillä oireina on lähinnä kankea kävely. Mikäli oireet ovat selvästi havaittavissa, tehokkain hoito on eläinlääkärin antama seleeni- E-vitamiiniruiske. Lihasrappeumaa voidaan ehkäistä ennakolta antamalla tiineelle kutulle pari-kolme viikkoa ennen poikimista seleeni- E-vitamiinilisä. Varmuuden vuoksi voidaan antaa kaikille kileille ensimmäisen elinviikon aikana ADE-vitamiini ja seleenilisä suun kautta
esim. Adesan. Rehuihin ja lannoitteisiin on jo muutaman vuoden lisätty seleeniä joten jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä että seleenilisä on tarpeeton. Itse sen sekoitan kilien maitoon, se on pieni vaiva terveistä kileistä. Kannattaa kysyä oman eläinlääkärin kantaa asiaan.

-

KLOSTRIDIOOSI

Kohtalokkain ja dramaattisin Suomen pienmärehtijöiden taudeista on nopean etenemisensä vuoksi epäilemättä klostridioosi. Sitä kutsutaan myös enterotoksemiaksi tai valkuaismyrkytykseksi. Sitä pidetään lähinnä nuorten, 1-4 kuukauden ikäisten karitsojen ja kilien tautina, mutta sitä esiintyy myös vanhemmilla eläimillä.
Taudin aiheuttaja on Clostrium-bakteereihin kuuluva suolistobakteeri. Sen lisääntymisen syynä pidetään liian runsaan valkuais- ja väkirehun syömistä. Suomessa klostridioosi on lähinnä alkukesän runsaan laitumen aiheuttama valkuaismyrkytys. Klostridioosia aiheuttava bakteeri lisääntyy suotuisissa oloissa aiheuttaen suoliston täyttymistä kaasulla ja kuolioon menemisen. Näin eläimille aiheutuu kuolemaan johtava myrkytystila. Taudin kulku on todella nopea. Katras on aamulla terve, mutta iltapäivällä voi jo muutama eläin maata kuolleena. Aina tauti ei ole näin dramaattinen. Joskus tautia voi esiintyä myös sisäruokintakaudella esim. kuivikkeita on jostain syystä pöyhitty runsaasti. Klostridioosin kulku on niin nopea, että varsinaiset suolisto-oireet jäävät usein näkemättä. Eläin saa kouristuksia, kaatuu kyljelleen, suusta tulee vaahtoa ja pian eläin kuolee. Taudin edetessä hitaammin eläin eristäytyy muusta laumasta ja hengittää voimakkaasti suu auki, pää takakenossa. Vasta myöhemmin tulevat kouristukset. Sairasta eläintä ei yleensä ehdi parantaa, mutta sitä voidaan yrittää hoitaa käyttämällä klostrideihin tehoavia antibiootteja. Paras hoito on ennaltaehkäisevää. Hyvä hygienia on tärkeää. On vältettävä myös kuivikkeiden pöyhimistä. Tärkeintä on varovainen siirtyminen laitumelle sisäruokintakauden jälkeen. Suomessa saatavana olevat Bravoxin ja Goglamune rokotteet antavat oikein käytettynä melko hyvän suojan. Se suojaa myös jäykkäkouristukselta.

-

JÄYKKÄKOURISTUS eli TETANUS

Jäykkäkouristus on erään klostridibakteerin (Clostridium tetani) aiheuttama tauti, joka voi tulla eläimeen pistohaavan tai muun haavan seuraksena.
Oireet:Klostridibakteerin erittämä tetanustoksiini on erittäin voimmakas hermomyrkky, joka aiheuttaa lihasten kouristumista. Oireina ovat huono yleiskunto, kuume ja selvä jäykkyys lihaksissa. Taudin edetessä lihakset jäävät kramppiin, myös nielun lihakset. Eläin ei voi silloin enää syödä eikä juoda, vaan se menehtyy.
Hoito: Hoitona on voimmakas antibioottikuuri,jonka lisäksi huolehditaan eläimen ravinnon saannista. Taudin paraneminen on kuitenkin epävarmaa, jos se on edennyt pitkälle ennen tunnistamista.
Ennaltaehkäisy:Paras tapa ehkäistä jäykkäkouristus on puhdistaa kaikki haavat hyvin. Toinen vaihtoehto on katraan rokottaminen Bravoxin-rokotteella se on ainut varma tapa ehkäistä tautia.

-

ULKOLOISET

Mikäli vuohella on kutinaa eli ne hinkkaavat itseään seinään tai rapsuttelevat itseään erityisesti selän päältä sekä hännän läheisyydestä saattaa sillä olla ulkoloisia. Tarkkaan katsomalla ne erottaa paljaalla silmälläkin. Väiveet, joiksi ulkoloisia kutsutaan, ovat väriltään ruskeita ja n. 2mm pitkiä. Väiveet eivät elä ihmisessä niin kuin täit vaan kuolevat hyvin pian iholle jouduttuaan, joten niiden vuoksi ei kannata pelästyä. Helpoin tapa päästä niistä eroon on käyttää nestemäistä (apteekista)
Coopersect spot on- liuosta. Pullon kyljessä on annosteluohje sekä tiedot varoajoista, kannattaa tutustua niihin kunnolla.


Yleistä loislääkityksestä:
-mikäli lääke on hyväksytty käytettäväksi naudalle, on
lääkkeen varoaika sama myös lampaalle ja vuohelle, jos niille
ei ole annettu omia varoaikoja
- mikäli lääke on hyväksytty käytettäväksi muulle kuin
naudalle (sika, hevonen), on lihan varoaika 28 vrk ja maidon
7 vrk, paitsi silloin jos varoaika on pitempi
- Axilur-jauhe (fenbendatsoli) varoaika sialle 3 vrk, lampaalle
28 vrk. ER Axilur-liuos hyväksytty lampaalle, varoaika 14
vrk.
- Axilur-tabletit hyväksytty koiralle ja kissalle (ei
tuotantoeläimiä), mutta koska vaikuttava aine löytyy
tuotantoeläimille hyväksytystä lääkelistasta, voidaan käyttää,
varoaika 28 vrk.
- Baycox- kokkidilääke hyväksytty sialle, varoaika niin sialla
kuin lampaalla 77 vrk
- ministeriön erikoispoikkeus: Coopersect Spot On. Varoaika
nauta 14 vrk liha, 0 vrk maito. Lammas liha 28 vrk, ei uuhille
jotka tuottavat maitoa elintarvikkeeksi. Vuohi liha 28 vrk,
maito 7 vrk.

-

TÄRKEIMMÄT SISÄLOISET

Sukkulamadot
- tärkein loisongelmien aiheuttaja lampailla ja vuohilla
- yleensä yli puolivuotiaat eläimet ovat kehittäneet jonkinasteisen immuniteetin loisille
- poikkeuksen muodostavat eläimet, joiden ruokinta ei ole optimaalista, jotka elävät epäedullisissa olosuhteissa ja joilla heikentynyt vastustuskyky esim. poikimisen aiheuttaman stressin seurauksena.
- sukkulamadot talvehtivat munina tai toukkina laitumella (paitsi Haemonchus sp.) tai lepotilassa eläimen ruoansulatuskanavassa.
a) juoksutusmahan madot:
- Haemoncus sp. on merkittävin lammas-/vuohiloinen, joka voi aiheuttaa vakavan anemian ja hypoproteinemian. Ei talvehdi laitumella.
- Ostertagia sp. eli juoksutusmahamato aiheuttaa ripulia ja kasvun heikkenemistä.
b) ohut- ja paksusuolen madot:
- Nematodirus sp. ja Trichostrongylus sp. voivat aiheuttaa merkittävää kasvun heikkenemistä.
- Varsinkin Nematodirus sp. säilyy hyvin laitumella ja munat kuoriutuvat vasta seuraavana kesänä.
c) keuhkomadot:
- Dictyocaulus sp. aiheuttaa harvoin Suomessa ongelmia

Heisimadot
- tavallisin on Monieza sp.
- ei yleensä kliinisesti merkittävä
- ainoa näkyvä oire on yleensä hidastunut kasvu, harvemmin ripuli, joten siihen ei tule helposti kiinnittäneeksi huomiota.
- loinen poistuu elimistöstä tavallisesti 2-3 kuukauden kuluttua, vaikka eläintä ei loislääkittäisikään
- heisimatoon tehoava lääkitys on parasta antaa 3,5-4 viikkoa laitumelle laskun jälkeen
-hyvä ennaltaehkäisykeino ainakin nuorilla eläimilä on kosteiden laitumien välttäminen

Imumadot
a) Iso maksamato (Fasciola hepatica)
- Suomessa nykyään harvinainen, mutta voi muodostua ongelmaksi, jos on ollut pitkään lämmintä ja kosteaa.
- vaatii väli-isännäksi kosteassa viihtyvän etanan
- krooniselle muodolle on tyypillistä anemia ja kasvun heikkeneminen, teurastappiot
- akuutille muodolle anemia, heikkous ja äkilliset kuolemat

b) Pieni maksamato (Dicrocoelium dendriticum)
- yleensä kliinisesti harmiton, mutta aiheuttaa teurastappioita
- ei vaadi erityisen kosteita olosuhteita selviytyäkseen
- väli-isäntinä toimivat etana ja muurahainen
- lääkitys kallis teurastappioihin verrattuna

Kokkidit
- kokkidit ovat hyvin yleisiä myös terveen eläimen suolistossa ja vain osa niistä aiheuttaa kliinisiä oireita.
- varsinkin nuoret eläimet (2-3 kk ikäiset), joilla on huono vastustuskyky saattavat sairastua
- nuorilla eläimillä tauti alkaa pahanhajuisella ripulilla, joka vähitellen muuttuu verensekaiseksi ja eläimen yleiskunto heikkenee. Tauti voi johtaa kuolemaan.
- yleisin tartunnan lähde on kosteat, likaiset alustat ja ulosteen saastuttama vesi
- ennaltaehkäisyssä huomioitava hyvä hygienia sekä sisällä kuttulassa että ulkona laitumella, sopiva määrä eläimiä suhteessa tilaan ja laitumeen sekä sopiva tuotantovaiheenmukainen ruokinta. -- Kiliä ei myöskään saa päästää kuttujen talvijaloittelutarhoihin.
- mikäli tilalla on kokkidioosi vaivannut kannattaa varata tehokasta lääkettä, Baycox niminen lääke on tehokas mutta se on ollut erikoislupavalmiste ja sen saanti saattaa kestää

Loistartuntojen ennaltaehkäisy
- tärkeintä ennaltaehkäisyssä on sopiva tuotantovaiheen mukainen ruokinta, apuna on syytä käyttää puntaria ja kuntoluokitusta, etenkin on huolehdittava riittävästä valkuaisen saannista ja tasapainoisesta kivennäisruokinnasta.
- lisäksi pyritään minimoimaan loistartunnan aste laidunkierron ja säännöllisten loislääkitysten avulla.
- kaikilla eläimillä , erityisesti kileillä, tulisi olla mahdollisuus laiduntaa laitumilla, joilla ei ole sisäloisten tartunnallisia muotoja.
- kosteat alueet aidattava heisimadon ja maksamadon välttämiseksi
- hyvä järjestys ja puhtaus kuttulassa, jaloittelutarhassa ja laitumilla.

-

LÄÄKEKAAPPI

Poikimista varten kannattaa varata kertakäyttökäsineitä, talouspaperia, desinfiointiainetta(Betadine), liukasteainetta(Bovivet).Myös kuumemittari kuuluu lääkekaapin perustavaroihin. Alakuloisen emän virkistämiseen Procolia tai Acetona-liuosta. Heikoille kileille vitamiinilisänä annetaan 3 vrk:n kuluessa seleeniä, ADE-vitamiiniä, sopiva liuos on mm. Adesan.Poikimahalvauksen ennalta ehkäisyyn kalkkigeelivalmisteita kuten Kalsigeliä.
Ripulin ja pötsioireiden hoitoon:Nestetasapainon säilyttämiseen sopivat Nutrisal- ja Ewosyt- elektrolyyttijauheet. Suolistobakteeriflooraa tasapainottavat Tehobakt, Lactosat tai Lactopeektiini. Pötsihäiriöihin ja syömättömyyteen varataan Normilania, Rumelania tai Rumexia.Puhaltumiseen käytetään Puhkoa(ei valmisteta enää), Cuplatonia tai öljyjä.

-

Tiesitkö tämän:

- vuohen normaali ruumiinlämpö on 38.5-40.5 astetta C
- pulssi 75-90 kertaa/ min
- hengitys 15-30 kertaa/min
- ulosteet ovat terveellä vuohella kiinteitä ja kovia
- sukukypsyys n. 4–5 kk
- kiiman kesto n. 12–48 h
- valekiima usein ensin, viikon päästä vasta oikea
- paras astutuspäivä toinen päivä

-
-
-
 
   Etusivu   |   Ajankohtaista   |   Yhdistyksen esittely   |   Galleria   |   Yhteystiedot   |   Palaute/Yhteydenotto   |   Linkit   |   Pikkuisen tietoa vuohen terveydestä   |   Sorkkahuolto   |   Poikiminen   |   Minulleko vuohi?   
69570  | Copyright © 2018 Suomen Vuohiyhdistys | Tekninen toteutus: Webbinen.net