www.suomenvuohiyhdistys.fi
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-

 
    Suomen Vuohiyhdistys Facebookissa
-

Poikiminen

Kiima ja astutus

Vuohien kiiman kestoaika vaihtelee muutamasta tunnista kolmeen tai useampaan p√§iv√§√§n, tavallisimmin kuitenkin 36‚Äď48 tuntia. Munasolun irtoaminen tapahtuu 24‚Äď36 tunnin kuluttua kiiman alkamisesta. Astuttaessa voidaan pit√§√§ k√§yt√§nt√∂n√§ astuttaa kuttuja 12 tuntia kiiman havaitsemisen j√§lkeen, ja sitten aina 12 tunnin kuluttua niin kauan kuin kiimaa kest√§√§. Kuttujen kiiman kestossa ja kiimakierrossa on paljonkin poikkeavuuksia. T√§m√§n vuoksi tarkka kirjanpito on t√§rke√§√§. Kiiman ulkoiset merkit ovat helposti havaittavissa, p√§√§asiallisesti muutoksena k√§ytt√§ytymisess√§. Huomattavimmat merkit ovat hermostunut m√§√§kiminen(joillakin suorastaan huutaminen) ja voimakas h√§nn√§n heiluttelu. Runsastuottoisilla kutuilla voi maidontuotanto laskea jyrk√§sti. Ruokahalussa voi ilmet√§ muutoksia. Ulkoiset sukuelimet ovat punaiset ja turvoksissa. Joillakin kutuilla saattaa valua limaa.
-

Tiineys

Tiineyden toteaminen tapahtuu lähinnä ulkoisten merkkien perusteella. Yksi merkki tiineydestä on jo se, että kuttu ei tule kiimaan uudestaan 3 viikon kuluttua astutuksesta. Tiineyden loppupuolella havaitaan hännänseudun siteiden löystymistä ulkoiset sukuelimet suurenevat ja mahanympärysmitta suurenee. Lisäksi yleensä maidontuotanto laskee. Sikiön liikkeet näkyvät usein vasta viimeisen tiineyskuukauden aikana. Myös ultraäänilaitteella on mahdollista todeta kutun tiineys. Kutun astutusajankohdan tietäminen ja tiineyden melko varhainen toteaminen on tärkeää, jotta kuttu saadaan laitettua ajoissa umpeen. Sen tulisi olla ummessa 6-8 viikkoa. Tiineyden loppuvaiheen ruokinnan ja hoidon tulee olla mahdollisimman monipuolista ja huolellista, jotta luotaisiin parhaat mahdolliset edellytykset seuraavalle tuotantokaudelle. Umpeenlaitto tapahtuu parhaiten harventamalla lypsykertoja. Esim. n. 2kg pv:ssä lypsävän kutun voi jättää yhdelle lypsykerralle päivässä. Maidon vähetessä harvennetaan lypsykertoja edelleen. Viimeisen lypsykerran jälkeen utare täyttyy, mutta kun kuttua ei lypsetä, maito imeytyy takaisin. Varsinkin sellaisille kutuille, jotka ovat tuotantokaudella sairastaneet utaretulehduksen, on hyvä laittaa viimeisen lypsykerran jälkeen umpeenpanotuubit, joihin saa reseptin eläinlääkäriltä. Nämä tuubit ovat pitkävaikutteisia eikä maito ole käypää 4 viikkoon. Suurin osa sikiön kasvusta tapahtuu lopputiineyden aikana, n. 75 % viimeisen kahdeksan viikon aikana. Tähän tarvitaan runsaasti ja hyvänlaatuista ravintoa. Myös ainesten suhteen tulee olla oikea, jotta emä ei joutuisi niitä ottamaan omasta elimistöstään. Tällöin kilit ovat syntyessään heikompia ja emäkin aloittaa lypsykautensa enemmän tai vähemmän aliravittuna. Ruokintaan voi myös lisätä pieniä määriä jodia, vaikkapa jodipitoisena suolana, estämään struumaa, jota kileillä aika usein tavataan. Kehittyvä sikiö ei vaadi suuria määriä valkuaista, joten ruoan ei tulisi olla kovin valkuaispitoista. Vastaavasti taas hiilihydraatteja saa olla runsaasti, niitä eläin käyttää suoraan lämmön ja energian lähteenä. Lisäksi se muuttaa niitä rasvoiksi, joita se varastoi tulevaa tarvetta varten. Joskus jotkut kutut saattavat tulla ns. valeraskaiksi. Ne käyttäytyvät kuten tiineet kutut, mutta häntäsiteet eivät löysty, eivätkä ulkoiset sukuelimet suurene. Mahanympärysmitta suurenee normaalitiineyden mukaan. Poikimisajankohdan ollessa käsillä ne vain valuttavat kirkasta nestettä. Kuttu saattaa jopa kaivata äänekkäästi olematonta kiliään. Joskus tällaiset kutut eivät tiinehdy normaalisti tai eivät ollenkaan.
-

Poikiminen

Poikimisen tunnusmerkit
‚ÄĘ Kutun utareet alkavat v√§hitellen turvota ja t√§ytty√§ maidolla. Aivan l√§hell√§ poikimista utareet ja vetimet ovat pingottuneet ja punottavat.
‚ÄĘ H√§nn√§n juuressa olevatsiteet l√∂ystyv√§t, jolloin h√§nt√§ tuntuu "irtonaiselta".
‚ÄĘ H√§pyhuulet turpoavat ja tulevat v√§rilt√§√§n punaisiksi.
Poikimisen alkaessa
‚ÄĘ Kuttu menett√§√§ ruokahalunsa ja j√§√§ ruoka-aikana taka-alalle. Ensimm√§isen√§ j√§√§ sy√∂m√§tt√§ v√§kirehu.
‚ÄĘ Kuttu tulee levottomaksi. Se tekee pes√§√§, kuopii ja p√∂yhii.
‚ÄĘ Kutulla on selvi√§ kipuja, jotka ilmenev√§t mm.sel√§n k√∂yrist√§misen√§ tai irvistyksen√§.
‚ÄĘ Virtsaamistarve kasvaa.Joka kerralla kuitenkan vaikka kuttu nii'aa virtsaamista varten mit√§√§n ei tule.

Kuttu tulisi siirt√§√§ jos mahdollista hyviss√§ ajoin poikimiskarsinaan. Karsinan tulee olla puhdas, kuiva ja vedoton. Mahdolliset juomasangot on hyv√§ ottaa pois tai nostaa niin korkealle ettei vastasyntynyt kili p√§√§se niihin putoamaan. L√§hestyv√§n poikimisen merkkej√§ ovat mm. utareen t√§yttyminen, vatsan laskeutuminen. Kuttu alkaa k√§ytt√§yty√§ levottomasti, kuopsuttelee kuivikkeitaan, m√§k√§ttelee ja katselee kylki√§√§n. Takap√§√§st√§ valuu melko kirkasta limaa. Runsaasti verta sis√§lt√§v√§ limavuoto ennakoi usein ongelmia. Varsinaisen poikimisen k√§ynnistyess√§ tulee normaalisti ensin vesip√§√§, joka osoittaa synnytystiehyiden avautuneen. Mik√§li t√§m√§n j√§lkeen kutun ty√∂nnelless√§ ei kili√§ ole syntynyt 1- 1¬Ĺ tunnin kuluessa, on viimeist√§√§n ryhdytt√§v√§ avustamaan em√§√§. Kokeneempi vuohenkasvattaja pystyy k√§sill√§√§n tunnustelemaan tilanteen kutun em√§ttimest√§ ja kohdussa sek√§ mahdollisesti korjaamaan vian, mutta vaikeissa ja ep√§selviss√§ tapauksissa tulisi kutsua asiantuntija-apua pikaisesti paikalle. Aloittelevan vuohenpit√§j√§n olisikin hyv√§ sopia etuk√§teen jonkun kokeneemman kasvattajan kanssa neuvojen ja avun saannista poikimisaikaan. Ennen kuin ryhtyy selvitt√§m√§√§n vaikeuksien syyt√§, on kutun takap√§√§ pest√§v√§ l√§mpim√§ll√§ vedell√§. K√§det pest√§√§n ja desinfioidaan sek√§ liukastetaan joko saippualla tai tarkoitukseen valmistetuilla liukasteilla.Sormukset ym korut poistetaan sek√§ tarkistetaan ettei kynnet ole liian pitk√§t. K√§si vied√§√§n kutun em√§ttimeen ja tunnustellaan, onko siell√§ jo kili mahdollisesti tulossa ja onko sen asento normaali. Mik√§li em√§ttimess√§ ei ole tunnettavissa kili√§, tarkastetaan, onko kohdunkaula riitt√§v√§sti avautunut ja ett√§ p√§√§st√§√§nk√∂ sen kautta tunnustelemaan kohtuun asti. Normaaleja synnytys asentoja on kaksi. Tavallisin on asento, jolloin kili syntyy etuperin sorkat edell√§ ja p√§√§ jalkojen p√§√§ll√§. Toinen vaihtoehto on, ett√§ kili syntyy takaperin takajalkojen sorkat edell√§, usein ainakin yksi kileist√§ silloin, kun kilej√§ on kaksi tai useampi. N√§iss√§ molemmissa tapauksissa kilin selk√§rangan tulee olla em√§n selk√§rankaa kohden eli yl√∂sp√§in.

-

Ongelmia poikimisessa

Milloin autetaan?
‚ÄĘ Kutulle on annettava synnytysapua noin kahden tunnin sis√§ll√§ siki√∂veden tulosta.
‚ÄĘ Ensikertalaiselle,voi apua antaa jo ennemmin.
‚ÄĘ T√§rkeint√§ on, ett√§ synnytysavun antaja s√§ilytt√§√§ malttinsa eik√§ hosu vaan suunnittelee aina rauhassa seuraavan toimenpiteen.

Tavallisin ongelma on, ett√§ vaikka kili onkin oikeassa asennossa ‚Äď selk√§ yl√∂sp√§in ja p√§√§ etujalkojen p√§√§ll√§, p√§√§ saattaa olla liian paljon edess√§ sorkkiin n√§hden. P√§√§ ja hartiat painavat kutun lantiota vasten. T√§ss√§ tilanteessa on helppo antaa apua: sormin tartutaan kilin sorkkiin ja vedet√§√§n varovasti, kunnes jalat ovat ulkona p√§√§n seuratessa mukana. Kilin ruumis oikeaa, jolloin loppuosakin tulee ulos helposti.

Entäpä, jos vain kilin pää tulee näkyviin eikä jalkoja näy missään. Jos kyseessä on normaali kokoinen kili, kuttu harvoin selviää tilanteesta itse. Parempi on painaa kilin päätä takaisin päin niin kauas, että tuntee sormillaan kilin jalat. Usein ne sijaitsevat taipuneena alas emän lantioluun reunan läheisyydessä. Varovasti oikaistaan yksi jalka kerrallaan varoen vaurioittamasta kohtua. Joskus jo yhdenkin jalan oikaiseminen helpottaa kuttua niin, että se saa työnnettyä kilin ulos, toisin kuin useimmilla kotieläimillä, toinen etujalka seuraa mukana kylkeä vasten painautuneena.

Jos vain toinen etujalka ja pää ovat näkyvissä, ei pidä ilman muuta vetää kiliä ulos, sillä toinen etujalka saattaa olla sellaisessa asennossa, että se tullessaan vahingoittaa kohtua ja joskus se voi kuulua eri kilille. Aina on tunnusteltava, miten jalka on ja kelle se kuuluu ja mahdollisuuksien mukaan oikaistava se.
Kättä kuljetetaan aina kilin ruumista pitkin kohtuun. Kättä ei pidä työntää kutun sisään tarpeettomasti, mutta toisaalta ei avun tarpeen ollessa pidä liikaa viivytelläkään. On erotettava toisistaan heikommat alustavat poltot ja varsinaiset työntöpoltot, jotta on helpompi päättää, milloinka puuttua asioihin. Varsinaisten työntöpolttojen ollessa kyseessä kuttu useimmiten makaa maassa toinen etujalka oikaistuna eteen tukea antamaan. Sillä, että kuttu huutaa, ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisen kivun kanssa. Jotkut kutut huutavat hädissään pienestä kivusta, kun jotkut taas kestävät suurtakin tuskaa valittamatta. Edellä kuvatut virheasennot ovat yleensä melko helppoja oikaistavaksi.

Vaikeampi on jo asento, jossa kili yrittää syntyä takaperin ikään kuin istualtaan häntä edellä. Tässä tilanteessa kiliä työnnetään varovasti syvemmellä kohtuun ja yritetään saada ote tavallisesti alaspäin mahan alle taipuneista jaloista. Yksi kerrallaan käännetään ensin kintereet ylös ja sen jälkeen jalka kerrallaan kämmenellä suojaten sorkasta loput jalasta suoraksi. Sen jälkeen kili onkin helppo vetää jaloista takaperin ulos. Takaperin syntyvää kiliä on hyvä muutenkin auttaa kuttua, koska tässä asennossa kili helpoiten tukehtuu.
Yksi ehkä vaikeimpia oikaistavia virheasentoja on se, kun syntyvän kilin pää on kääntyneenä taaksepäin. Tilannetta vaikeuttaa entisestään ahdas kohtu muista syntymättömistä kileistä johtuen. Tässä tilanteessa joutuu viemään usein kätensä melko syvälle kohtuun saadakseen otteen kilin kääntyneeseen päähän. Lisäksi pitävän otteen saaminen päästä ei aina ole helppoa. Tässä apuna voi käyttää otetta kilin leuasta tai silmäkuopista. Pää oikaistaan etujalkojen päälle normaaliasentoon ja kili vedetään ulos. Apuna voi käyttää esim. paalinarusta tehtyä vetolaitetta jolla pidetään pää paikalla.
Entä kun näkyy neljä jalkaa ja pää. Silloin on kaksi kiliä tulossa yhtä aikaa. Jos jalat on etujalkoja, otetaan jaloista kiinni ja toinen käsi viedään sisään jalkoja pitkin. Näin saadaan selville mitkä jalat kuuluvat kenellekkin. Ulos autetaan ensin se jonka pää on näkyvissä. Toinen kili yleensä seuraa helposti perästä jos on oikeassa asennossa.

Ongelmana saattaa olla myös se, että kohdussa on kuollut kili, koska se ei ojentele itse itseään, on usein väärässä asennossa tai turvonnut niin ettei se tule ulos itsestään. Kun tämän tien tukon saa ensin ulos, muut kohdussa olevat kilit tulevat helpommin ulos. Kuolleen kilin erottaa elävästä esim. että elävä kili reagoi sorkasta vetämiseen ja levittämiseen vetämällä sen takaisin. Kuolleen kilin ulos vetäessä tulee käyttää paljon liukastetta. Joskus kuolleelta vaikuttaneen kilin voi pelastaa antamalla sille suusta-suuhun-tekohengitystä, jota voi vielä tehostaa lyömällä kiliä sydämmen puolelle eli vasemmalle puolelle etujalkojen taakse. Elvyttämisessä voi kiliä käsitellä melko kova kouraisesti.Näin saattaa jopa hetkeksi pysähtynyt sydän käynnistyä. Itse yleensä elottoman kilin kohdalla heilutan kiliä takajaloista että hengitystiet avautuisivat ja sitten kylmästi pudotan kilin lattiaan jotta sydän lähtisi lyömään. Järki kuitenkin käteen eli en tarkoita että kili paiskataan lattiaan monen metrin korkeudesta vaan noin puolen metrin päästä lattiasta. Näin on monta kiliä saatu kuolleista elävien kirjoihin.

Jos n√§ytt√§√§ ett√§ poikimisessa on jotakin vialla, √§l√§ ep√§r√∂i auttamisessa. K√§yt√§ tervett√§ j√§rke√§, √§l√§k√§ turvaudu liialliseen voiman k√§ytt√∂√∂n. √Ąl√§ viivyttele avun pyyt√§misess√§ jos omat tieto/taitosi eiv√§t ole riitt√§v√§t. Kaikille vuohenpit√§jille on kuitenkin t√§rkeint√§ sek√§ em√§n ett√§ kilien hyvinvointi ett√§ tarpeettoman tuskan v√§ltt√§minen.

-
-
-
 
   Etusivu   |   Ajankohtaista   |   Yhdistyksen esittely   |   Galleria   |   Suomenvuohen jalostus   |   Vuohen terveys   |   Poikiminen   |   Sorkkahuolto   |   Harjoittelijaksi vuohitilalle   |   Minulleko vuohi?   |   Yhteystiedot   |   Linkit   
199453  | Copyright © 2022 Suomen Vuohiyhdistys | Tekninen toteutus: Webbinen.net